Espoo lyhyesti

Ensimmäiset asukkaat tulivat Espooseen noin 9 000 vuotta sitten. Pysyvä asutus muodostui 1100–1200-luvuilla. Espoon halki Turusta Viipuriin kulkeva Kuninkaantie eli Suuri Rantatie muotoutui 1200-luvulla.
Vanhin Espoossa säilynyt rakennus on Espoon kirkko 1490-luvulta. Espoonkartanon perusti Kustaa Vaasa kuninkaankartanoksi vuonna 1556. Kuninkaantien varrella Espoonkartanon alueella on Suomen vanhin kiviholvisilta vuodelta 1777.

Espoo oli vuonna 1920 alle 9 000 asukkaan maalaiskunta, jossa väestöstä 70 % oli ruotsinkielisiä ja 75 % sai toimeentulonsa maataloudesta. Espoon voimakas kehitys alkoi 1950-luvulla. Väestömäärä kasvoi nopeasti, rakentaminen kiihtyi ja palveluelinkeinoista tuli suurin työllistäjä.
Espoo on ollut vuodesta 1990 alkaen Suomen toiseksi suurin kaupunki. Väkiluku on kasvanut vuosina 1964–2004 keskimäärin 3 900 asukkaalla vuosittain. Vuoden 2005 alussa asukkaita oli 227 472, joka on 4,3 % koko maan väestöstä.  Espoosta tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki vuonna 1972.
(Lähde: Espoon kaupungin taskutilasto 2005)