Muuttoliike vahvistaa asuinalueiden etnistä eriytymistä
Pääkaupunkiseutu on eriytynyt 2000-luvulla entistä selvemmin kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden kaupunginosiin. Alueellisten erojen kasvua ovat voimistaneet erot ryhmien muuttoliikkeessä. Tuore väitöstutkimus osoittaa eriytymisen edenneen tavalla, joka on kansainvälisestä kehityksestä tuttu.
Kantaväestön muuttovirrat pääkaupunkiseudulla kiertävät maahanmuuttajataustaisten asumiskeskittymiksi muodostuneita alueita. Muuttoliikkeessä on havaittavissa selvä alueellinen hierarkia, jossa virrat suuntautuvat kohti alueita, joilla maahanmuuttajataustaisten osuus on lähtöaluetta alhaisempi. Tämä näkyy muuttotappiona maahanmuuttajataustaisten asumiskeskittymiksi muodostuneilla alueilla.
Maahanmuuttajataustaisten asukkaiden seudun sisäinen muuttoliike näyttäytyy päinvastaisena. Virrat kohdistuvat tyypillisimmin asuinalueille, joilla vieraskielisten osuus nousee seudun keskitasoa korkeammaksi. Tämä on paikannut kantaväestön muuttoliikkeen aiheuttamaa väestötappiota.
Pohjoismaisten esimerkkien tavoin erot maahanmuuttajataustaisten ryhmien muuttoliikkeessä ovat selkeitä. Erityisesti Länsi-Euroopan kieliä puhuvien muuttoliike poikkeaa muiden ryhmien liikkeen suuntautumisesta ja alueellisesta sijoittumisesta.
Maahanmuuttajataustaisten asumiskeskittymät kulttuurisesti sekoittuneita
Kaupunkikehityksen näkökulmasta kiinnostavaa on havainto ”pikku-italioiden” ja kiinalaiskaupunginosien puuttumisesta pääkaupunkiseudulta. Seudulle muodostuneet maahanmuuttajataustaisten asumiskeskittymät ovat asukasrakenteeltaan kulttuurisesti ja etnisesti sekoittuneita.
Lisätietoja Helsingin tietokeskuksen tiedotteesta ja Katja Vilkaman tutkimuksesta Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat?
